Tuulivoimaa!

Syksy on taas tullut! Hyvähän se nyt on huomata kun omenat mätänee jo puissa. Kaikkia väsyttää ja ollaan kärttysiä, kun huomataan, ettei aurinko enää paisto. Jokainen karvaasti toteaa, että talvi on tulossa ja aloittaa ennenaikaisen talvimasennuksen. Sitä kutsutaan syysmasennukseksi ja se on sitä parasta laatua. Jos olisin ystäväni Jojo, alkaisin kertoa lukijoilleni(kenelle?)masenteuneisuuden ja masennuksen eroja. Tänään pääsen tanssahtelemaan! Kokonainen huone täynnä peilejä, jokainen virhe näkyy kymmenestä eri kulmasta. Se on vaan hauskaa. Uskalla epäonnistua, niin meijän outo kuviksenmaikkakin sanoi. Tanssiminen on ihanaa! Voisin tanssia vaikka koko ajan, jos aika ja kunto riittäis! Käytäväkonsertti ressun malliin oli kerrassaan mukava kokemus. Lintsattiin Annikan kaa *hih* enkun tunti ja saatiin eturivin paikat. Näytettiin myös todella yli-innokkaislta, mut sitähän me oltiinkin! Kunnon wannabe-bändäreitä... Minun rakas karvapötkylä nukkua retkottaa taas tossa. Sitä ei saa vaan pidettyä hereillä, kaikkeni oon yrittäny. Täytyy yrittää lissee...